digital_revolution-thumb-largeKolmas teollinen vallankumous eli digitaalinen vallankumous kuvaa sitä vaihetta historiassa, jossa mekaanisesta ja elektroniikan teknologiasta siirryttiin digitaalisen teknologian pariin. Vallankumous alkoi vuosien 1950-1970 välillä alkuun pienin muutoksin, esimerkiksi digitaalisten tietokoneiden ja digitaalisten tiedostontallennusjärjestelmien avulla. Samat tuotteet ovat yhä keskeisessä osassa digitaalista aikaa, vaikkakin niiden toimivuus on muuttunut huomattavasti alkuajoista.

Digitaaliseksi murrokseksi voidaan myös kutsua vuoden 1990 jälkeen tapahtunutta tietokone- ja viestintäteknologioiden muutosta. Digitaalinen murros aloitti tiedon aikakauden. Murroksen keskiössä olivat erityisesti massatuotannossa olevat, laajaan käyttöön levinneet digitaaliset piirit, ja niistä johdettu teknologia kuten digitaaliset matkapuhelimet, internet ja tietokoneet.

Digitaalisen murroksen mahdollistama teknologia keksittiin 1900-luvun puolivälin jälkeen, ja siihen kuuluivat esimerkiksi sähköiset lennättimet, joiden avulla viestejä siirrettiin johdinta pitkin sähköisesti. Laajemmaksi, ja lopulta maailmanlaajuiseksi, digitalisaatio levisi erityisesti yksityisten tietokoneiden avulla. Digitaalinen murros muutti aikaisemmat analogiset laitteet digitaaliseen muotoon, ja näin tehdessään mahdollisti esimerkiksi identtisen kopioinnin. Digitaalisessa kommunikoinnissa tämä tarkoitti esimerkiksi laitteiston digitaalisen signaalin vahvistamista, jolloin tieto voitiin välittää ilman pelkoa minkään osan katoamisesta matkalla.

Toinen tärkeä seikka vallankumoukselle oli kyky siirtää digitaalista tietoa helposti medioiden välillä ja päästä siihen käsiksi, tai jakaa sitä etänä. Yksi käännekohdista oli analogisen musiikin vaihtaminen digitaalisesti äänitettyyn musiikkiin. 1980-luvulla aiemmin käytetyt vinyylilevyt ja kasetit korvattiin digitaalisilla CD-levyillä, jotka saavuttivat nopeasti suuren suosion sekä tilavuutensa, laatunsa että helppokäyttöisyytensä takia.

Digitaalisen murroksen kehitystä voidaan tarkastella myös esimerkiksi internetin ja puhelinten käyttäjien määristä. Vuonna 1980 matkapuhelimen omisti 11,2 miljoonaa käyttäjää. Seuraavana vuosikymmenenä määrä oli kasvanut 0,25 prosenttiin koko maailman väestöstä, eli 12,5 miljoonaan. Samana vuosikymmenenä mukaan kuvioon tuli internet, jolla oli 2,8 miljoonaa käyttäjää.

Vuonna 2002 matkapuhelimia oli jo 1,2 miljardilla ihmisellä, eli prosenttimäärä oli noussut 19:ään koko maailman populaatiosta. Samaan aikaan internet koki huimaa nousua; käyttäjiä oli jo yli 600 miljoonaa.

Vuonna 2010 matkapuhelin löytyy 68 prosentilta koko maailman väestöstä, lukumäärän noustessa jopa yli 1,2 miljardiin. Internetin käyttäjämäärä taas kohosi 1,8 miljardiin, kattaen 26,6 prosenttia koko planeetan väestöstä.